Lähteillä

Victoria Åberg (1824–1892) kuului Magnus von Wrightin, Johan Knutsonin, Ferdinand von Wrightin ja Werner Holmbergin ohella merkittävimpiin Suomessa toimineisiin varhaisiin maisemamaalareihin. Åberg aloitti opintonsa Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa heti sen perustamisvuonna 1848. Opetuksesta vastasi Pietarin taideakatemiassa romanttisen klassismin omaksunut B. A. Godenhjelm, jonka omaa alaa oli lähinnä historiamaalaus.

Åberg kasvoi Vanhan Suomen (entisen Viipurin kuvernementin) saksalaiseen sivistykseen painottuvassa kulttuuri-ilmapiirissä. Hän kävi saksalaista tyttökoulua Haminassa ja toimi sen jälkeen kotiopettajattarena Mikkelissä. Taideopinnot hän aloitti Auguste J. Desarnod nuoremman (1812–1850) johdolla opettaessaan tämän yksityiskoulussa Porvoossa. Vuodesta 1845 alkaen Åberg toimi toisen opettajattaren virassa Helsingin ruotsalaisessa tyttökoulussa. Hän opetti piirustusta ja käsitöitä tässä ensimmäisessä valtion tyttökoulussa noin viidentoista vuoden ajan.

Opettajattaren velvollisuudet sekä huolehtiminen leskiäidistä ja nuoremmista sisarista jätti vain vähän aikaa maalaamiseen. Vasta vuonna 1858, 34-vuotiaana, Åberg matkusti ensi kerran Düsseldorfiin, jossa Werner Holmberg oli jo ehtinyt opiskella maisemamaalausta neljän vuoden ajan. Taideakatemiaan ei tuolloin vielä hyväksytty naisia opiskelijoiksi, joten Åberg joutui muiden sukupuolensa edustajien tavoin etsimään itselleen yksityisopettajaa. Åberg katsoi myöhemmin saaneensa yhtä hyvää opetusta kuin miehetkin, mutta korosti, että vaihtoehdoton yksityisopetus nosti naisten opiskelukustannuksia. Tosin jotkut miesopiskelijatkin asettivat yksityisopinnoista saadun hyödyn akatemiaopintojen edelle.

Holmbergin opettaja Düsseldorfissa, norjalainen Hans Gude (1825–1903), johdatti Åbergin kohti luonnonhavaintoa pyrkivää maisemakuvaa. Luonnoskirjat täyttyivät ulkona realistisesti tallennetuista puista ja muusta kasvillisuudesta, mutta varsinainen maisemamaalaus sommiteltiin ateljeessa ja viimeisteltiin pikkutarkasti. Huolellinen valaistuksen ja maiseman yksityiskohtien tutkiminen näkyy vuonna 1860 valmistuneessa Saksalaisessa maisemassa. Teoksella hän voitti Suomen Taideyhdistyksen dukaattipalkinnon vuoden 1861 kilpailussa ja Suomen taideyhdistys osti sen samassa yhteydessä.

Saatuaan valtion matka-apurahan 1863 Åberg opiskeli ensin Dresdenissä. Siellä valmistui ensimmäinen suurikokoinen maalaus entisen Vanhan Suomen alueelle sijoittuvista aiheista. Näköala Olavinlinnaan, 1863 kuvaa keskiaikaista linnoitusta uhkaavien pilvien vyöryessä taivaalla. Seuraavana vuonna Weimarissa hän maalasi toisen monumentaalisen suomalaisaiheensa Näkymä Monrepos -puistosta lähellä Viipuria (Monrepos). Romanttiselle maisemalle tyypillisesti maalauksen etuala jää varjoon kirkkaimman valaistuksen kohdistuessa sommittelun keskipisteeseen, uusgoottilaiseen hautakappeliin. Maalaus vaikutti osaltaan siihen, että Pietarin keisarillinen taideakatemia myönsi Åbergille kriteeriensä mukaisen arvonimen vapaa taiteilija. Kolmas suurikokoinen luonnonvoimia kuvaava teos, Langinkoski, 1870 ostettiin edellisen tavoin Helsingin keisarilliseen palatsiin.

Viktoria Åberg löysi mieleisensä dramaattisen maiseman Italiasta, jonne jäi asumaan, vaikka matkusteli muuallakin ja osallistui usein Suomen Taideyhdistyksen näyttelyihin. Hän ei koskaan avioitunut vaan eli omistautuneena maalaustaiteelle sekä kirjallisille ja filosofisille pohdinnoilleen. Muiden ulkomailla asuneiden taiteilijoiden tavoin hänen oli hoidettava asiansa Suomeen kirjeitse. Ahkerana kirjoittajana tunnetun Åbergin kirjeitä on säilynyt myös Suomen Taideyhdistyksen pöytäkirjojen liitteiden joukossa.