Lähteillä

Ruotsista 24-vuotiaana Suomeen muuttaneen Johan Knutsonin varhaistuotanto kertoo romantiikan leviämisestä suomalaiseen maalaustaiteeseen. Knutson oli todennäköisesti tutustunut romantiikkaan sekä Tukholmassa 1830-luvun lopulla että Kööpenhaminassa samoihin aikoihin. Näiden kaupunkien ohella on korostettava Porvoon merkitystä, sillä siellä Johan Ludvig Runebergin romantiikkaan ankkuroitunut, mutta antiikista vaikutteita saanut runous vaikutti olennaisesti Johan Knutsonin taiteeseen.

Runebergin lähipiiriin Porvoossa kuulunut Knutson toimi vuodesta 1844 alkaen kaupungissa piirustuksen opettajana. Hiljaiseksi ja sulkeutuneeksi opettajaksi luonnehdittu, melko eristynyttä elämää elänyt taiteilija sai lisäansioita toimimalla maisema- ja muotokuvamaalarina.

Suomen Taideyhdistys hankki kokoelmiinsa suhteellisen myöhään Johan Kunutsonin teoksia. Ateneumin taidemuseon kokoelmiin kuuluu nykyisin 115 teosta, pääasiassa piirustuksia ja maalauksia. Piirustusten joukossa on useita J. L. Runebergia käsitteleviä tutkielmia, kuten J. L. Runeberg sorsajahdissa.

Johan Knutsonin taiteessa, ennen kaikkea Porvoon museon kokoelmiin nykyisin kuuluvassa Näkymä Porvooseen taiteilijan ateljeesta -maalauksessa, kuvastuva romantiikan aikakautta heijastava sisäinen levottomuus muistuttaa valistusajan päättymisestä. Tässä Knutsonin ateljeekuvassa yö avaa dramaattisen näyttämön, jossa järjen luomat mittakaavat menettävät merkityksensä ja jossa yön mystinen ja melankolinen tunnelma kääntää katseen elämän rajallisuuteen, kuoleman läsnäoloon. Se muistuttaa kadotetusta paratiisista, ikuisesta kaipuusta, suuresta halusta mutta myös haaksirikosta ja ihmismielen kokemasta yksinäisyydestä ja erillisyyden tunteesta.

Johan Knutsonin ateljeeta kuvaavan maalauksen modernistisuus käy ilmi, kun sitä verrataan Berndt Godenhjelmin luultavasti samalla vuosikymmenellä Pietarissa maalamaan Omakuvaan pietarilaisessa työhuoneessa. Klassismin ankaruutta kuvastavassa ateljeenäkymässä Godenhjelm pitää etäisyyttä katsojiin; työtilan ikään kuin pyhää olemusta – ja samalla taiteilijan sisintä – on mahdollista tarkastella vain kaukaa, eteishallista käsin. Taiteilijoiden ateljeet saivat museorakennusten tavoin 1800-luvulla sakraaliseen tilaan yhdistettäviä merkityksiä, joiden heijastuksia näemme myös Godenhjelmin maalauksessa.

Knutsonin maalauksessa ei ehkä kuitenkaan ole kyse pelkästään aikakaudella yleistyneestä kuvatyypistä, ateljeekuvasta, vaan eräänlaisesta taiteilijan omakuvasta. Samalla kyse saattaa olla näkymästä hänen elämänsä symboliseen ja salaperäiseen keskukseen.

J. L. Runebergin tavoin Johan Knutson ylisti tuotannossaan suomalaista luontoa ja pyrki snellmanilaisessa hengessä toteuttamaan maalauksissaan, maisemissaan ja kansankuvauksissaan taiteen tehtävää. Tästä kertovat mm. teokset Pyykinpesijät, Maisema Ylä-Tornion Matinahosta, Näköala Eteläsatamasta Suomenlinnaan ja Rekolankoski Jämsässä.

Ruotsalaisesta syntyperästään huolimatta Knutson rakensi Runebergin rinnalla Ruotsin valtapiiristä irrotetulle, Venäjän keisarikunnan alaisuuteen kuuluneelle Suomen kansalle sen omaa kuvaa, omaa kansallista identiteettiä.