Lähteillä

Robert Wilhelm Ekman (1808–1873) kuului Suomen johtaviin taiteilijoihin 1860-luvulle asti. Hänen tuotantonsa käsittää historiamaalauksia, muotokuvia ja laatukuvia, mutta ennen kaikkea hänet tunnetaan ensimmäisenä Kalevalan tarinoihin syventyneenä ja niistä laajemmin innoittuneena suomalaisena taidemaalarina.

Huolimatta lapsuutensa ankeista kokemuksista orpona sukulaisperheen kasvattina, Ekman onnistui vanhemman veljensä avulla pääsemään perusteellisten taideopintojen pariin kehittämään kuvataiteellisia taipumuksiaan. Fredrik Ekman (1798–1872) otti hänet mukaansa Tukholmaan, jossa veljekset opiskelivat Kuninkaallisessa Taideakatemiassa. Opintojensa päätteeksi Robert Ekmanille myönnettiin suuri matkastipendi, jonka ansiosta hän saattoi jatkaa taideopintojaan ulkomailla. Hän työskenteli vuosina 1837–1844 pääasiassa Pariisissa, Italian eri kaupungeissa ja lyhyemmän ajan Saksassa. Ekman otti vielä lukuvuonna 1858–1859 virkavapauden opettajan työstään Turun piirustuskoulusta ja matkusti maalaamaan Pariisiin.

Palattuaan vuonna 1844 takaisin Tukholmaan Ekman sai hovi- ja historiamaalarin arvonimen. Seuraavana vuonna hän muutti Turkuun, jossa suunniteltiin tuomiokirkon kuorin koristamista freskomaalauksin. Tämän saamansa tilaustyön ohella hän maalasi seuraavina vuosikymmeninä muotokuvia ja runsaasti alttaritauluja Suomen kirkkoihin. Laaja monumentaalisen kirkkotaiteen tuotanto auttoi myös toimeentulo-ongelmissa, sillä ensimmäisen menestyksen vuosikymmenen jälkeen Ekman kamppaili toistuvissa rahavaikeuksissa.

Toimiessaan aluksi täysin palkatta Turun piirustuskoulun opettajana ja johtajana, Ekman pyrki monipuolistamaan opetusmetodeja. Kuten Magnus von Wrightillä, Johan Erik Lindhillä, Berndt Abraham Godenhjelmillä ja Johan Erik Löfgrenillä myös Ekmanilla oli yksityisoppilaita, etenkin maalausta opiskelevia naisia. Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun perustamisen myötä vuonna 1848 naisetkin saivat tulla mukaan julkiseen korkeampaan kuvataideopetukseen. Käytännössä ammattilaiseksi tähtäävien oppilaiden oli tapana hankkia lisäopetusta yksityisesti.

Ekmanin varhaistuotanto käsittää etupäässä laatukuvia ja kansanelämään liittyviä henkilöaiheita Ruotsista ja muista ulkomaisista opiskelukaupungeista. Siirryttyään Suomeen hän maalasi niiden ohella Suomen historiaan liittyviä kohtauksia, joita Suomen Taideyhdistyksen johto ja erityisesti Fredrik Cygnaeus häneltä odotti. Monia henkilöhahmoja käsittävät kertovat maalaukset kuten sisämaan talonpoikaisinteriöörit runsaine yksityiskohtineen herättivät taideyleisössä ihailua. Suomalaisen talonpoikaisuuden esikuvallinen käsittelytapa ilmensi samalla sääty-yhteiskunnan rakenteita säilyttävää kansallistunnetta.

Kalevalan tarinoiden kuvallinen esittäminen oli Ekmanin johtava tavoite 1850-luvun lopulta alkaen. Hänen suurisuuntaiset pyrkimyksensä kuvata muinaissuomalaista menneisyyttä eivät lopulta vakuuttaneet kriitikoita. Kuvataiteessa romanttinen ihanteellisuus alkoi väistyä realistisemman aiheenkäsittelyn tieltä. Vaikka Ekman hallitsi realistisen esittämistavan, hänen mielestään se ei kuitenkaan soveltunut ylevän kalevalaisen maailman kuvaamiseen. Ekmanin kirjeet Helsinkiin Suomen Taideyhdistyksen johdolle, varsinkin yhdistyksen intendentti B. O. Schaumanille, sisältävät tietoja taiteilijan elämänvaiheista ja monipuolisista taiteellisista suunnitelmista.