Lähteillä

Ruotsinkieliseen aatelissukuun kuulunut Berndt Otto Schauman (1821–1895) oli alun perin poliittiselta kannaltaan täysin ruotsinmielinen, mutta kääntyi myöhemmin edustamaan fennomaniaa, suomenmielisyyttä. Hän aloitti yliopisto-opinnot, mutta varsinainen tutkinto jäi kuitenkin suorittamatta. Schaumanista kasvoi täysin taiteen palvelukseen antautunut toimija, joka jakoi aikansa museotyön, taiteilijoita koskevien artikkelien kirjoittamisen sekä taiteilijoiden äänitorvena ja edusmiehenä toimimisen kesken. Vuonna 1880 hän julkaisi taidemaalari Karl Emanuel Janssonista kertovan teoksen K. E. Janssons minne. Schauman oli myös innokas teatterin ja kirjallisuuden harrastaja ja kuului Suomalaisen teatterin johtokuntaan.

Täydellisyyteen pyrkiväksi ja kiivasluonteiseksi mieheksi luonnehdittu Schauman kuului vuonna 1846 perustetun Suomen Taideyhdistyksen perustajajäseniin. Hänet valittiin vuonna 1868 yhdistyksen ostolautakuntaan sekä seuraavana vuonna ensimmäiseksi taidekokoelmien intendentiksi. Yliopiston kirjaston amanuenssina toiminut Schauman tarttui ripeästi uuteen tehtäväänsä, ja kokoelmat saivat omat tilansa ja ne inventoitiin. Vuonna 1873, ensimmäisen yleisölle tarkoitetun, painetun luettelon ilmestyessä taidekokoelman teosmäärä oli noin 220. Schauman liitti luetteloon myös lyhyitä taiteilijaelämäkertoja. Vuonna 1874 hän ilmaisi toiveensa saada Helsinkiin taidemuseo.

B. O. Schauman erosi Taideyhdistyksen intendentin toimesta Ateneum-rakennuksen valmistuessa 1887, omien sanojensa mukaan ”antaakseen paikan nuoremmalle polvelle”. Tämän jälkeen hän toimi Cygnaeuksen gallerian intendenttinä (1886–1895) ja Ritarihuoneen sukututkijana (1889–1891).