Viittaukset

Matkoja ulkomaille
Koulutusta ulkomailta - 1800-luku Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulut 1800-luvun Turussa ja Helsingissä keskittyivät antamaan opetusta vain taiteen tekemisen alkeissa. Ulkomaille lähdettiin hankkimaan lisäkoulutusta sekä kansainvälistä tunnettuutta. Varhaisin opintopaikka oli Ruotsissa,...
Ranska
Suomen Taideyhdistys
Suomen Taideyhdistyksen merkitys suomalaisen taide-elämän, taideinstituutioiden ja taiteen kehityksessä on olennainen. Yhdistys on Suomen Kansallisgallerian edeltäjä, ja sen keräämä taidekokoelma on nykyisin osa Kansallisgalleriaan kuuluvien Ateneumin taidemuseon ja Sinebrychoffin taidemuseon...
Kirje Carl Gustaf Estlanderilta Berndt Otto Schaumanille 19.6.1875
Tässä Kansallisgallerian arkiston Taidehistoriallisten asiakirja-arkistojen Taiteilijakirjekokoelmaan kuuluvassa kirjeessä Carl Gustaf Estlander kirjoittaa B. O. Schaumanille. Ikkalasta lähettämässään kaksisivuisessa kirjeessä Estlander mm. kirjoittaa valokuvien tilaamisesta Suomen...
Italia
Saksa
Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulu Helsingissä
Dresden 1800-luvulla
Ida Silfverberg
23.01.1834
Helsinki
23.12.1899
Firenze, Italia

Ida Silfverberg oli helsinkiläissyntyinen taidemaalari, joka vuodesta 1866 lähtien eli ja työskenteli pääasiassa Pariisissa. Hänen taiteellinen tuotantonsa ei liittynyt kansallisiin aiheisiin, joten hän ei ole kuulunut siltäkään osin suomalaisen taidehistoriankirjoituksen myöhempään ihanteelliseen malliin. Lisäksi Silfverbergin tuotanto käsittää suuren joukon tilauksesta syntyneitä kopioita vanhojen eurooppalaisten mestareiden teoksista, ja ne asetettiin Suomessa hänen alkuperäisaiheidensa edelle.

Silfverberg aloitti maalausopintonsa jo 13-vuotiaana muotokuvamaalari J. E. Lindhin ohjauksessa. Myöhemmin hän siirtyi B. A. Godenhjelmin yksityisoppilaaksi. Ensimmäisen kerran hän sai esille maalauskopioita Suomen Taideyhdistyksen näyttelyyn vuonna 1849, vain 15-vuotiaana. 1850-luvun lopulla Dresdenissä tapahtuneiden kaksivuotisten jatko-opintojen jälkeen Suomen Taideyhdistyksen johto pani merkille taiteilijattaren hyvän edistymisen. Taideyhdistys myös osti hänen tuotantoaan säännöllisesti arpajaisvoitoiksi.

Paluu Helsinkiin vuonna 1859 osoitti, että Suomessa ei ollut kovinkaan suurta kysyntää taideteoksille. Pääkaupungissa vakituisemmin työskennelleet Magnus von Wright, J. E. Lindh, B. A. Godenhjelm ja ajoittain myös E. J. Löfgrén hallitsivat maalauksillaan markkinoita. Silfverberg koetti vielä samana kesänä hankkia tuloja myös muotokuvamaalarina Turussa. Kun hänen kauppiaana toiminut isänsä kuoli kesällä 1861, naimattomaksi jäänyt Silfverberg muutti yhdessä äitinsä kanssa pysyvästi Dresdeniin. Yhteydet kotimaan taide-elämään säilyivät kuitenkin Suomen Taideyhdistyksen teosostojen ja näyttelyosallistumisten ansiosta tiiviinä aina 1880-luvun jälkipuoliskolle asti.

Dresdenin galleriassa Silfverberg kopioi 1600-luvun alankomaalaisten ja italialaisten mestareiden teoksia. Lopulta myös hänen originaaliteoksensa saivat Taideyhdistyksen hyväksynnän. Hän voitti nuorten taiteilijoiden kannustamiseksi järjestetyn dukaattikilpailun toisen palkinnon vuonna 1860. Ensimmäinen palkinto myönnettiin hänelle vuonna 1862 Dresdenissä maalatusta alkuperäisaiheesta Äiti paranevan lapsensa vuoteen äärellä, joka ostettiin Suomen Taideyhdistyksen kokoelmiin.

Dresdenissä Silfverberg sai kotimaisiin alttaritaulutilauksiinsa ohjausta saksalaiselta taidemaalari Bernhard Reinholdilta (1824–1892), jonka oppilaana hän työskenteli ennen Pariisiin muuttoaan. Sinne Silfverberg siirtyi opiskellakseen kuvataiteen uudempia virtauksia muodikasta salonkirealismia edustaneen Charles Chaplinin (1825–1891) naisten ateljeessa. Silfverberg osallistui muiden suomalaistaiteilijoiden joukossa Pohjoismaiseen taidenäyttelyyn Tukholmassa vuonna 1866. Paria vuotta myöhemmin hänen maalauksensa Toipilas hyväksyttiin Pariisin kevätsalonkiin, mitä pidettiin oppilasajan päättävän varsinaisen taiteilijauran alkuna.

Viimeiset vuotensa Ida Silfverberg vietti Italiassa, jonka ilmasto soi helpotusta pahenevaan keuhkosairauteen. Taidemaailma ja ostava yleisö odotti näyttelyteoksilta kauan aikaa tiettyä viimeistelyä ja ideaalikauneutta, vaikka taiteilijat 1860-luvulta alkaen varsinkin Pariisissa suuntautuivat realistiseen esitystapaan. Taiteilijattaren Suomen Taideyhdistykselle lahjoittama Omakuva vuodelta 1869 kuuluu sen ranskalaisen realismin piiriin, josta hänet 1870-luvulla laatukuviensa kautta tunnettiin muun muassa saksalaisissa taidenäyttelyissä.

Helena Hätönen 2012

Lähteet ja kirjallisuus

Hätönen, Helena, 2010. "Pieniä lisäyksiä taidemaalari Ida Silfverbergin vaiheisiin". Muisto. Taiteilijakirjeitä, arkistoja ja kokoelmia. Kuvataiteen keskusarkisto 19. Helsinki: Valtion taidemuseo.
Konttinen, Riitta, 2007. Naistaiteilijat Suomessa keskiajalta modernismin murrokseen. Helsinki: Tammi.