Lahjoitukset

Suuri osa nykyisen Kansallisgallerian kokoelmista on saatu lahjoitusten kautta, 1800-luvulta nykypäivään.

Varhaiset lahjoitukset

Muutamia teoslahjoituksia Suomen Taideyhdistys vastaanotti jo 1847, vuosi yhdistyksen perustamisen jälkeen. Lahjoitukset olivat enimmäkseen yksittäisiä teoksia, sillä Suomessa ei vielä ollut vanhan taiteen välitystoimintaa eivätkä varakkaat suvut halunneet luopua omasta arvotaiteestaan.

Vuonna 1851 perintöruhtinas Aleksanteri (sittemmin keisari Aleksanteri II) lahjoitti poikansa, Taideyhdistyksen suojelijana toimineen Suuriruhtinas Aleksanterin nimissä vapaaherra Otto Wilhelm Klinkowströmin kokoelman. Lahjoitettu taidekokoelma sisälsi 28 pääosin ulkomaista öljymaalausta, tärkeimpinä teoksinaan mm. Lucas Cranach vanhemman (1472–1553) Nuoren naisen muotokuva (1525) ja Godfriedt van Bouchouttin (n. 1659–1666) hedelmä- ja pähkinäasetelmat  (molemmat 1661). Nykyään teokset ovat Sinebrychoffin taidemuseossa.

Omakuvia ja suurlahjoituksia

Kokoelmatoiminnan virallistamisen myötä 1868 yhdistys vastaanotti yhä useampia lahjoituksia, niin taideteoksia kuin varallisuutta, josta muodostettiin rahastoja. Myös taiteilijat itse saattoivat lahjoittaa teoksiaan, kuten omakuvansa lahjoittanut Berndt Abraham Godehjelm, jonka teoksia yhdistyksen johtokunta ei ollut ostanut kokoelmiin. Aikansa merkittävin lahjoitus oli Viktor Hovingin testamentin myötä 1876 saatu omaisuus ja taidekokoelma.

Muita lahjoituksia tehneitä henkilöitä olivat muun muassa arkkitehti August Boman (lahjoitus 1883), keräilijä ja lääkäri Herman Frithiof Antell (1893), kamariherra Hjalmar Linder (1920) sekä taiteenkeräilijät Paul ja Fanny Sinebrychoff (1921). Jälkimmäisten nimeä kantava, nykyisin Valtion taidemuseoon kuuluva Sinebrychoffin taidemuseo on Suomen ainoa vanhaan ulkomaiseen taiteeseen erikoistunut museo.

Lahjoitukset 2000-luvulla

Nykyään Kansallisgalleria ei ota vastaan kaikkia tarjottuja lahjoituksia, vaan myös lahjoitusteosten tulisi täyttää tietyt kriteerit, jotka museon kokoelmapoliittinen ohjelma määrittelee.

Viime aikojen arvokkaimpia lahjoituksia ovat olleet mm. Ester ja Jalo Sihtolan teoslahjoitus (2001) sekä ja Yrjö ja Nanny Kauniston kokoelma (2005), joka sisältää muun muassa Helene Schjerfbeckin töitä. Ensin mainitun lahjoituksen teokset sijoitettiin Ateneumin ja Sinebrychoffin taidemuseoon, jälkimmäisen Ateneumiin. Merkittävimmät Nykytaiteen museo Kiasman saamat lahjoitukset ovat taidehistorian opiskelijoiden ja taiteilijoiden perustaman Porkkana ry:n kokoelma nykytaiteen museon perustamisen aikaan 1990 sekä hieman myöhemmin Kiasma-museorakennuksen valmistuttua 1998 Pentti Kourin kokoelma. Myös Ateneumin Ystävät ry:n, Kiasman ystävät ry:n ja Kiasman tukisäätiön lahjoitukset ovat olleet tärkeitä Kansallisgallerian kokoelmien muodostumisessa.

 

Anna Lindfors 2012 (päivitetty 1/2014)

Lähteet ja kirjallisuus

Suomen Taideyhdistyksen pöytäkirjat liitteineen 1846-1939. Suomen Taideyhdistyksen arkisto I, Kuvataiteen keskusarkisto, Valtion taidemuseo.
Pettersson, Susanna, 2008. Suomen Taideyhdistyksestä Ateneumiin. Fredrik Cygnaeus, Carl Gustaf Estlander ja taidekokoelman roolit. Historiallisia Tutkimuksia 240 / Dimensio 6. Valtion taidemuseon tieteellinen sarja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura / Valtion taidemuseo.
Valtion taidemuseon Taidekokoelmat-verkkopalvelu, http://kokoelmat.fng.fi (viitattu 10.12.2012)