Lähteillä

1860- ja 1870-luvun vaihde oli avannut tietä suomalaisen kansankuvauksen uudistumiselle ja aikaisempaa realistisemmalle otteelle. Taiteilija K. E. Janssonin varhainen kuolema katkaisi kuitenkin hyvin alkaneen kehityksen. Suuntaa jatkamaan nousi Arvid Liljelund, joka pääsi kotikaupunkinsa Uudenkaupungin asukkaiden tukemana opiskelemaan Turun piirustuskouluun. Näin tosin vasta sen jälkeen kun hän oli hankkinut turvallisen ammatin, seurannut isäänsä räätälintyössä ja saanut räätälin kisällikirjan.

Liljelund opiskeli Turun ja Helsingin piirustuskouluissa. Opinnot jatkuivat edelleen Düsseldorfin Taideakatemiassa Saksassa vuosina 1866–1869. Heti opintonsa päätettyään Liljelund alkoi toimia opettajana Helsingin piirustuskoulussa sekä myöhemmin opettajana ja johtajana Viipurin Taiteenystävien piirustuskoulussa vuosina 1891–1899.

Liljelund tunsi kiinnostusta ennen kaikkea kansankuvaukseen, jossa jokainen yksityiskohta oli merkityksellinen ja huomion arvoinen. Erityisesti hän syventyi kangasmateriaalien taidokkaaseen kuvaamiseen. Tämä käy hyvin ilmi Düsseldorfin ajan päätyöstä, maalauksesta Kansanpukujen osto Säkylässä vuodelta 1870.

Liljelund menestyi taiteilijana hyvin. Hän sai muun muassa Pietarin Taideakatemian arvonimen ”Ensiluokan taiteilija”. Suosiota saaneiden töiden aiheina olivat usein kotielämän pienet tapahtumat, joissa leppoisa huumori yhdistyi vetoaviin lapsiaiheisiin ja tunteellisiin tilanteisiin. Liljelund oli kuitenkin usein taiteilijana parhaimmillaan teoksissa, jotka jäivät vaille tavanomaista pikkutarkkaa ja huolellista viimeistelyä, kuten nykyään Kansallismuseon omistamassa teoksessa Sisäkuva Taivassalon kirkosta vuodelta 1884.