Viittaukset

Suomen Taideyhdistys
Suomen Taideyhdistyksen merkitys suomalaisen taide-elämän, taideinstituutioiden ja taiteen kehityksessä on olennainen. Yhdistys on Suomen Kansallisgallerian edeltäjä, ja sen keräämä taidekokoelma on nykyisin osa Kansallisgalleriaan kuuluvien Ateneumin taidemuseon ja Sinebrychoffin taidemuseon...
Suomen Taideyhdistyksen dukaattipalkinnot 1800-luvulla
Palkinto perustetaan Vuonna 1846 perustetun Suomen Taideyhdistyksen ensimmäiset idealistiset yritykset löytää ja tukea nuoria vähävaraisia taiteilijalahjakkuuksia epäonnistuivat. Johtokunnan itsekritiikki johti osaltaan vuonna 1857 kolmen palkinnon perustamiseen. Ne jaettiin ensimmäisen kerran...
Suomen Taideyhdistyksen dukaattikilpailu vuonna 1887

Vuoden 1887 kilpailuun Suomen Taideyhdistyksen palkinnoista, joita usein kutsuttiin dukaattipalkinnoiksi, osallistui yhteensä 12 taiteilijaa 26 teoksella. Yhdistyksen palkinto- ja ostolautakunta valitsi vuodesta 1879 lähtien vuosittain jaettujen palkintojen saajat johtokunnan sijaan. Palkintojen saajat, palkitut teokset ja perustelut kirjattiin ylös yhdistyksen vuosikokouksen pöytäkirjaan.

Vuoden 1887 kilpailu oli tasoltaan erinomainen. Ensimmäinen palkinto, 30 dukaattia, annettiin tuolloin hieman vaille 23-vuotiaalle kuvanveistäjälle, Emil Wikströmille (1864–1942), jonka kipsiveistoksen Mansikka (1887) katsottiin ilmentävän varmaa kompositiota, hienoa ja kaunista näkemystä ja onnistunutta luonnon tutkimista. Suomalaiskansallista realismia edustava, myöhemmin nimellä Mansikkatyttö tunnettu teos ostettiin Ateneumin taidemuseon kokoelmiin.

Toisen, 20 dukaatin suuruisen palkinnon sai tuolloin vielä 21-vuotias Axel Gallén (Akseli Gallen-Kallela, 1865–1931) naturalistisella maalauksellaan Akka ja kissa (tuolloin nimeltään Eukko, 1886). Toisen palkinnon antaminen Gallénille ei ollut itsestään selvyys, sillä hän voitti Hanna Frosteruksen vain äänin 5–4. Ehkä siitä sekä jäsenten äänestysperusteista kertoo se, että lautakunta perusteli palkinnon myöntämistä Eukko-teoksen teknisten ansioiden lisäksi Gallénin muulla taiteellisella tuotannolla ja aikaisemmin osoittamalla lahjakkuudella. Akka ja kissa on nykyisin Turun taidemuseon kokoelmissa.

Hanna Frosterus (myöh. Frosterus-Segerstråle, 1867–1946) osallistui kilpailuun kolmella pastellimaalauksella, joilla hän voitti kolmannen palkinnon eli 10 dukaattia. Hän oli palkituista nuorin, vain 20-vuotias. Teokset vakuuttivat päättäjät elegantilla ja sujuvalla toteutuksellaan, joka todisti taiteilijattaren lahjoista. Yksi palkituista teoksista oli teos Pieni häävieras (1887), joka on taiteilijan tunnetuimpia teoksia ja kuuluu Lauri ja Lasse Reitzin säätiön kokoelmiin. Frosterus ei ollut ainoa naisosallistuja vuoden 1887 kilpailussa: heitä oli yhteensä yhdeksän 12 osallistujasta.

1880-luvulla, kuten myöhemminkin, Taideyhdistys julkaisi säännöllisesti painettuja matrikkeleita, jotka sisälsivät muun muassa vuosikertomukset ja vuosikokousten ja yleiskokousten pöytäkirjat. Oheisissa kuvissa on pykälä 4 Suomen Taideyhdistyksen vuosikokouksen 10.3.1887 pöytäkirjasta; se käsittelee dukaattikilpailua. Painetut matrikkelit kuuluvat Valtion taidemuseon kirjaston kokoelmiin.

Hanna-Leena Paloposki 2012

Lähteet ja kirjallisuus

Suomen Taideyhdistyksen palkinnon jakoon liittyvät asiakirjat vuodelta 1887. Suomen Taideyhdistyksen pöytäkirjat 1886–1887. C 11. Suomen Taideyhdistyksen arkisto I, Arkistokokoelmat, Kansallisgalleria.
Finska Konstföreningens matrikel 1887. 1888. Helsingfors.
Ilvas, Juha, 2006. "Kultaa ja kunniaa – kun mestarit olivat nuoria". Dukaatti. Suomen Taideyhdistys 1846–2006. Toim. Rakel Kallio. Helsinki: WSOY, s. 72–104.