Lähteillä

Nyblinillä oli hyvät suhteet taiteilijakuntaan, minkä osoittavat hänen kuvataiteen taltiointitoimintansa laajamittaisuus ja kattavuus. Säilyneessä negatiivikokoelmassa on erityisen runsaasti teoksia joiltakin taiteilijoilta, jotka ovat suhtautuneet ilmeisen suopeasti valokuvaan tuotantonsa levityskeinona, parhaimpina esimerkkeinä Edelfelt, 87 teosta ja Munsterhjelm, 47 teosta.

Nyblinin taideteosvalokuvien yleisimpiä aiheita ovat maisemat, henkilökuvat sekä ulkomaiset kohteet, joihin kuuluu mm. kulttuuri-, miljöö- ja uskontomotiiveja. Valinta näyttää myös suosineen tiettyjä taiteilijoita, kuten von Beckeriä, Edelfeltiä, Kleinehiä, Lindholmia, Munsterhjelmiä ja Ferdinand von Wrightiä. Aihepiiri ja suosituimmat nimet viittaavat suuren yleisön makutottumuksiin sekä valokuvan sisustuksessa merkittävään asemaan 1800-luvulla. Ei ole kuitenkaan osoitettavissa, että taiteilijahenkilö olisi ollut kohteiden valinnassa määräävänä. Saman aiheiden suosituimmuusjärjestyksen oli toisaalta havainnut omalla tahollaan jo moni tuottelias, hyvin markkinoiva taiteilijakin.

Valokuvaajana ja taiteenharrastajana Nyblinillä saattaa silti olla ollut aivan henkilökohtaisia mieltymyksiä ajan valokuvaperustaisen ja valokuvarealistisen taiteen tallennukseen. Kuvataiteilijana Nyblin itse osoittautuu selkeästi valokuvan vaikutelmaa tavoittelevaksi. Taideteosnegatiiveihin sisältyy hänen pastelliteoksensa Madonna ja lapsi (1899), jolla aivan ilmeisesti on ollut valokuvallinen lähtökohta. Toisaalta myös hänen aikalaistaiteilijansa Fredrik Ahlstedtin useissa teoksissa mm. Tyttö metsässä ja Metsässä, (molemmat vuodelta 1897) sekä Töölönlahdella (1887) näkyy hyvin teosten valokuvamainen rajaus ja epämaalauksellinen esitystapa, samoin hänen maalauksensa Serenadi rantapuiden alla (1889) on kaunistelemattomassa lapsuuden ja varhaisnuoruuden rajakohdan kuvauksessaan hyvin todentuntuinen. ”Valokuvaava esitystapa on koko aikamme taiteellisen suuntauksen tunnusmerkki”, kuten Arvid Järnefelt totesi 1893.⁴⁷ Ahlstedt maalasi paljon muotokuvia valokuvan mukaan, henkilöä näkemättä, ja saattaisi myös olettaa, että Ahlstedt on muissakin aiheissaan, esim. teoksissa Leikkuuväki levolla (1886) ja Uudisasukkaan suru (1892) käyttänyt apunaan valokuvaa. Ahlstedtin aihepiiriin sopivia valokuvia on säilynyt taiteilijan jäämistössä.⁴⁸ Valokuvaa käyttivät myös Edelfelt ja Järnefelt, ilmeisenä tavoitteenaan aiheen todenmukaisuus. Taitelijat ovat siten luottaneet valokuvan oikeellisuuteen. Nyblin auttoi Edelfeltiä useita kertoja valokuvaamalla tälle varta vasten aihetaustoja mm. Merellä-maalaukseen 1883. Molemmat taiteilijat kuvasivat itsekin, kuten Järnefelt mm. Juhani Ahon tunnetun Rautatie-novellin kuvitusta varten 1890–1891.⁴⁹