Lähteillä

Taiteilijan väline v. 1983: taskutietokone joka voidaan liittää mihin tahansa kuvakankaaseen tai projektoriin tai tietoverkkoon. Rasiassa on värivideokamera ja pieni värikuvaruutu (ehkä holo). Vehje toimii myös nauhurina. Eräille ohjelmille voi puhua, ne ymmärtävät rajoitettua kieltä. Ymmärretyt sanat ilmestyvät tekstinä ruutuun. Sille voi piirtää värivalokynällä. Koko kuvan värisävyä voi muuttaa ohjelmoidulla väritason muunnoksella. Jos haluaa säästää muistitilaa, voi ympyrän piirrettyään antaa idealisointipyynnön jolloin tarvitsee muistaa ainoastaan keskipisteen paikka ja säde. Eläviä kuvia voi animoida kuva kerrallaan tekemällä aina edelliseen kuvaan halutut muutokset kynällä tai sanomalla ja siirtämällä kuva muistiin. Tai antamalla kuvan elementeille liikeradat ja nopeudet.

●

Entäpä taiteilijan tehtävä tuossa yhteiskunnassa joka on ihmisten, yhteisöjen, tiedostavien ja alitajuisten koneiden, puhuvien eläimien, ajattelevien autojen, teiden ja kaupunkien itsensä suurina ja pieninä kokonaisuuksina tiedostava, itseään tuhoava, jatkuvasti kehittyvä, paraneva, uusiutuva, rappeutuva, epästabiili, yliaivonopeudella omaa menneisyyttään analysoiva ja tulevaisuuttaan ihmettelevä, omaa tarkoitustaan kyselevä symbioosi?

Pukeutua muotiasuun ja napata DOETia kahvilassa.

Katkelma artikkelista Erkki Kurenniemi: MESSAGE IS MASSAGE