Erkki Kurenniemen arkisto

Erkki Kurenniemen arkisto

Yksityishenkilön arkisto koostuu useimmiten biografiasta, kirjeenvaihdosta, muistiinpanoista, työpapereista ja taiteilijan kyseessä ollen myös luonnoksista, lehtileikkeistä ja valokuvista. Näistä palasista muodostuu hajanainen kuva kohteen toiminnasta ja elämästä. Arkistoon mahdollisesti kuuluvat päiväkirjat ovat tutkijoiden taholta haluttua materiaalia, joiden kautta koetaan päästävän lähemmäksi arkistonmuodostajan persoonaa ja pyrkimyksiä. Joissakin tapauksissa arkistonmuodostaja itse on suorittanut valintaa jo arkiston karttumisen yhteydessä. Erityisesti silloin voidaan kertynyttä arkistoa tarkastella luojansa omakuvana. Mitä tällainen arkisto voi tutkijalle viestiä? Periaatteessahan se on vain valikoitua aineistoa, joka kantaa luotua tarinaa. Kuitenkin arkisto jo käsitteenä viittaa johonkin sellaiseen, jonka uskotaan säilyttävän todellista tietoa menneestä, vaikka sitten fragmentaarisenakin.

Vuonna 2006 Suomen Kansallisgallerian arkistokokoelmien edeltäjä Kuvataiteen keskusarkisto sai mittavan yksityisarkistolahjoituksen, kun Erkki Kurenniemi luopui osasta kotiarkistoaan. Arkiston tiloihin siirrettiin laatikoittain mappeja, muistiinpanoja, kirjoja, päiväkirjoja ym. Lahjoitukseen kuuluivat myös Kurenniemen käyttämät tietokoneet ohjelmineen ja tallenteineen.

Yleisen arkistokäytännön mukaisesti kaikki paperimateriaali siirrettiin asianmukaisiin arkistokoteloihin ja näistä säilytysyksiköistä laadittiin arkistoluettelo, jonka pohjalta materiaali on varastosta löydettävissä. Aineiston runsauden, monipuolisuuden ja epätavallisuuden vuoksi luettelointi tehtiin excel-taulukon muotoon, normaalia sarjajakoa käyttäen. Paperimateriaalin osalta Erkki Kurenniemen arkiston (EKA) laajuus on noin 13 hyllymetriä.

EKA:n järjestämistyön edetessä selvisi, miten erikoislaatuisesta aineistosta oli kysymys. Osa arkistosta oli jo valmiiksi kokonaisuuksina, mutta runsas sekalaisen osasto sai arkiston järjestäjän aluksi hermoromahduksen partaalle. Etenkin, koska kyseessä oli pääosin taidehistorian osaamisalueen ulkopuolelle kurottuva tietoaines. Ensimmäisten päivien tai paremminkin viikkojen jälkeen kokonaisuus alkoi hahmottua ja osaset asettua paikoilleen. Materiaalin läpikäymisen jälkeen syntyi ahaa-elämys ja laajan arkistomateriaalin kautta suodattui selkeä punainen lanka: kyseessä oli kyltymättömän etsijän muodostama arkisto.

EKA:n fiktiivisen ytimen muodostavat Kurenniemen omat vapaamuotoiset tekstit sekä osittain myös päiväkirjat ajalta 1970-2000. Päiväkirjoihin hän on kirjannut yksityiskohtia elämästään ja toimistaan antaen julkisen ja yksityisen limittyä siinä järjestyksessä kuin ne ovat todellisuudessa tapahtuneet. Niissä on kuvailtu paitsi henkilökohtaisen elämän kulkua, ihmissuhteita ja työhön liittyviä asioita, myös tapahtumaympäristöjä, esimerkiksi 1970-luvun helsinkiläisen kahvilakulttuurin kirjoa. Päiväkirjojen sivuille on liimattu kahvilakuitteja, pieniä mainoslehtisiä ym. Niistä muodostuu mainio läpileikkaus kyseisen ajan helsinkiläisestä kaupunkikulttuurista: Go-Inn, Elannon toinen kerros, Ulkoilmakahvila Ursula, Kolme Kreiviä, Nissen, City-Centerin Valinta-Pajunen, Kolme Liisaa, HM-baari Iso-Roba 11, Anttila, Lentoravintola, Elanto, Sataman Valinta, Panorama-Fazer Mikonkadulla, Primula, Wulff, Stockmann, Akateeminen kirjakauppa… paikkoja, joista monia ei enää ole.

8.3.(70) 23:10

Aamulla Kolmessa Liisassa, iso kahvi ja tosca. YFL [yleisen fysiikan laitos], päätevahvistimen mekaanista rakennetta, leikkausalgebraa. Syömässä Pikkutuvassa.

73-11-18 / su 13:Ø7

--- Nukun sikeästi, sunnuntaiaamuun, aamutee, olen sanaton, duunit alkaa painaa. Ajattelen että on turhan paljon että samanaikaisesti suunnittelee kolmea tietokonejärjestelmää, mutta toisaalta okei voisko parempaa ihminen toivoa. Sain valtavan kaulaliinan, esineen jota olen sangen kaivannut ja joka piti lauantaina ostaa. Lähden ½ päivän jälkeen, käyn Cheapissa, Widen, Takalo-Eskola. Leo Ruuskasen maalauksia. Tulen tänne. Tänään pitää saada aikaseks pino kauniita papereita. Pitää hahmottaa 22n perusasettelua. En tiedä haluanko nyt lukea Duckeria. Nyt kahvi ja viineri on loppu. Paikka on ihmeen tyhjä. Kävelisinkö rannan kautta Ehreen?---

Kun arkistodokumentteja nyt tarkastellaan, alkuperäinen, tapahtuma-aikainen ympäristö on kadonnut ja uuden kontekstin muodostavat saman arkistokokonaisuuden muut osat.

Henkilö

Erkki Juhani Kurenniemi syntyi Hämeenlinnassa 10. heinäkuuta 1941. Äiti, Marjatta Kurenniemi oli satuja kertoileva ja lapsen mielikuvitusta tukeva lastenkirjailija. 1 Isä, ”Tiukka-Taukka” Tauno Kurenniemi2 oli filosofian tohtori, kemisti ja matemaatikko. Lahjakas poika Erkki seurasi kotona isän radioiden rakentelua ja kiinnostui jo koulupoikana tietokoneista ja elektronisesta musiikista. Yhdysvaltalainen tietokonemusiikin pioneeri Max Mathews (s.1926) oli esikuvana tulevalle suomalaisen elektronisen musiikin kehittäjälle. Uranvalinnan kannalta merkittävä oli isän kanssa Ranskaan tehty matka, jonka yhteydessä Erkki pääsi käymään tietokoneita valmistaneen Compagnie des Machines Bullin tehtailla.3

Ylioppilastutkinnon jälkeen Erkki Kurenniemi opiskeli vuodesta 1960 alkaen Helsingin yliopistossa (HY) matematiikkaa, teoreettista fysiikkaa ja filosofiaa. Hän toimi tutkimusapulaisena HY:n Radioastronomisella asemalla 1961, assistenttina ydinfysiikan laitoksella 1962-68, tutkijana teoreettisen fysiikan tutkimuslaitoksella 1969-72 ja kutsuttuna, palkattomana ”voluntääri-assistenttina” HY:n musiikkitieteen laitoksella elektronisen musiikin studiossa 1962-72.4 Tämä Kurenniemen rakentama pieni studio professorin työhuoneen nurkassa pohjautui digitaalisen signaalin prosessointiin ollen koko maailman mittakaavassa edistyksellinen.5

1970 Kurenniemi perusti yhdessä Jouko Kotilan ja Peter Friskon kanssa Digelius Electronics Finland –yhtiön (1970-76), joka erikoistui elektronisten laitteiden tuottamiseen ja markkinointiin. Kurenniemi suunnitteli yhtiön suojissa Dimi-soittimet (Digital music instrument), Dimi-A, Dimi-O, Dimi-S ja Dimi-T.

Arkistoon kuuluvista päiväkirjoista löytyy hajanaisia viittauksia Dimin rakennustyöhön.6 Kaiken kaikkiaan Kurenniemen päiväkirjamerkinnät ovat tyyliltään varsin niukkoja ja lyhytsanaisia. Niitä voisi kutsua paremminkin tapahtumien kirjaamisiksi kuin kuvaileviksi kertomuksiksi.

24.12.70 Eilen Tukholmasta, Lontoosta. Kasettinauhuri. Löytyikö juuri Dimin logiikan ratkaiseva toinen vaihe? --

21.1.71 Kas, mitä lie, Dimin nimi on O, kamera ja monitori hankittu. --

15.2.71 Tänään ensimmäinen vastaus Dimi-tiedotteeseen. Alustava Digelius Trading palaver Kulosaaressa. O-n prototyyppi on vielä alkutekijöissään. --

13.3.71 Tänä viikonloppuna, nyt on lauantai, olen päättänyt luoda Dimi-U:n ---7

10.5.71 O-malli on toiminut. Tukholmassa, tietokonenäyttely. Fazerin kanssa keskustellaan.---

1970-luvun puolivälissä syntyi YLE:n elektroniikkamusiikkistudiota varten Dimi-6000, joka jäi teknisten vikojen vuoksi lähes käyttämättömäksi. Laite oli silti merkittävä, sillä se oli tavallaan ensimmäinen syntetisaattoria ohjaamaan kehitetty mikrotietokone.8 Kurenniemi suunnitteli vielä yhden soittimen, Dimi-H:n, jonka prototyyppi esiteltiin muiden rakentamana vasta vuonna 2005. Siinä hän käytti kehittelemäänsä harmonioiden teoriaa (1985), jonka merkittävyys perustui sen visioimaan mahdollisuuteen päästä pois tasavireisestä musiikkijärjestelmästä.9 Kurenniemen rakentamat soittimet sijoittuvat tekniikan ja taiteen välimaastoon, toimien linkkinä näiden välillä. 1970-luvun alussa hän kirjoitti:

Kuvat on kankailla, kankaat kehyksissä, seinällä, talossa, seudulla, maassa, maassa. / Musiikki on kiinni soittimissa, nuottikirjoituksessa, nauhoilla, levyillä. / Sielu on kiinni aivoissa. / Elämä on kiinni realiteeteissa. / ”Vain muisto jäi..”

Kertakäyttötaide. Teokset katoavat kosketeltavasta maailmasta koska ne ovat enimmän aikaa tarpeettomia. Kuvan ei tarvitse roikkua seinällä muulloin kuin joku katsoo sitä. Ei silloinkaan, jos seinä on maalattu ajattelevalla maalilla. Kun teos on lausuttu ohjelmointikielellä, se voi realisoitua milloin ja missä tahansa, missä vain on tulostusväline.”10

Tämä aikanaan rohkea, mutta nyt jo toteutunut tekijänoikeudenvartijoiden painajainen, kollektiivinen ja monistettava taide näyttäytyi avoimen mielen omaavalle tietotekniikan asiantuntijalle jo vuosikymmeniä ennen toteutumistaan. Kollektiivisen kokemisen ja musiikintuottamisen idea löytyy myös hänen varhaisten 1960-luvun elektronisten soittimiensa taustalta.

Musiikkivaiheen jälkeen Kurenniemi siirtyi teollisuusrobottien ohjausjärjestelmien suunnittelijaksi Oy W. Rosenlew Ab:n palvelukseen Poriin (1976-79). Sieltä matka jatkui Nokian Kaapelikoneosaston teollisuusautomaation ja robottijärjestelmien suunnittelijaksi (1980-86). Vuodet 1987-1999 Kurenniemi toimi Tiedekeskus Heurekan erikoissuunnittelijana ja suunnittelupäällikkönä, jonka jälkeen hän siirtyi vapaaksi tutkijaksi.

Kurenniemi ja taide

Entä miksi Erkki Kurenniemen arkisto (EKA) on sijoitettu juuri Kuvataiteen keskusarkistoon? Vastaus löytyy paitsi Nykytaiteen museo Kiasmaan hankituista soittimesta, robotista ja lyhytelokuvista11, joita voitaneen sinänsä pitää taideteoksina, myös vuonna 1972 perustetusta Dimensio-ryhmästä. Sen näyttelyihin ja kokouksiin Kurenniemi osallistui suomalaisten elektroniikan ja taiteen yhdistämisestä kiinnostuneiden taiteilijoiden rinnalla.12 1980-luvun alussa Dimensiossa aloitti toimintansa Datart-ryhmä, johon kuuluivat Erkki Kurenniemen lisäksi Antti Kari, Esa Laurema, Otto Romanowski, Jukka Ruohomäki ja Kurt Ristiniemi. He pohtivat tietokoneen roolia tulevaisuuden taiteen tekemisen välineenä ja osallistuivat sekä Dimension että ryhmän omiin näyttelyihin. Dimension 10-vuotisnäyttelyssä Helsingin taidehallissa vuonna 1982 oli nähtävillä ryhmän jäsenten tietokonepohjaista taidetta, jota Kurenniemi näyttelyjulkaisuun kirjoittamassaan tekstissä kuvaili:

Nykyään on muotia tuoda taidenäyttelyyn hiekkaläjiä ja muovimöhkäleitä. Langattomasti viestivillä mikroprosessoreilla varustettuina läjät ja möhkäleet keskustelevat keskenään. Jos niissä on puhetunnistin ja puhesyntetisoija niin ne voivat kommunikoida myös yleisön kanssa, yhteen ääneen tai erikseen. Mikroprosessori tekee veistokselle saman minkä elokuva teki valokuvalle.13

Hän esitteli näyttelyssä ihmiskasvoisen robotin, Master Chaynjisin, joka kahden pyörän varassa kulki ympäri näyttelysalia ja päästi kirouksen törmätessään näyttelyvieraan jalkoihin. Robotti osoittautui paremmaksi provokaattoriksi kuin tekijänsä arvasivatkaan. Vain kaksi päivää ennen näyttelyn päättymistä kiihkouskovainen kävijä sai ”ylhäältä” käskyn tuhota kirouksia kailottava robotti. Vaikka robotin ruumis oli mennyttä, sen sielu jäi 5 ¼ -levykkeeseen talletettuna odottamaan ylösnousemusta.14 Vuonna 2008 Master Chaynjis rakennettiin uudestaan ja se oli esillä New Yorkissa, Budapestissa ja Helsingissä.15

Ilman ihmistä ei olisi taidetta eikä päinvastoin, ilman soittajaa ei olisi kuulijaa eikä päinvastoin. Kuin vanki ja vanginvartija, käsiraudalla kiinni toisissaan. Kun käsirauta murretaan auki vanki juoksee pakoon ja muuttuu omaksi vartijakseen, vartija juoksee perässä ja joutuu itsensä vangiksi. Tietokone korvaa pakkopaidan avohoidolla. Kun taideteos alkaa ajatella ja tuntea se kohta pikaa kokee ihmisen omituisen tavan ajatella ja tuntea ensin hauskana pilana, sitten kiinnostavana psykologisena kuriositeettina, lopulta mahtavana taideteoksena, sinä josta se itse joskus ennen v. 2000 kumpusi: kylähullun penska.16

EKA sijoittuu kuvataiteen erikoisalan arkistossa reuna-alueelle. Siellä sillä on merkittävä asema kuvataiteen alueen muutoksen ja laajenemisen osoittajana. Arkiston ja taidelaitoksen oman alan kehityksen seuraaminen ja valmius ottaa talteen tämän muutoksen merkkejä on tulevan tutkimuksen kannalta tärkeää.

Kurenniemi ja ihmisen tulevaisuus

Kun Erkki Kurenniemi vuonna 2003 sai Opetusministeriön vuosittain jakaman kulttuuripalkinnon, Suomi-palkinnon, hänen ammatikseen oli merkitty ”taiteilija”. Palkinnon perusteluissa todettiin Kurenniemen osallistuneen Dimensio-ryhmän näyttelyihin ja hänen toimintansa ilmentäneen erityistä innovatiivisuutta taiteellisen ja tieteellisen luovuuden risteyskohdissa. Samassa yhteydessä viitattiin myös Kurenniemen utopiaan dokumentoida digitaalisesti ympäristöään ja rekisteröidä arkielämänsä esineet luovuttaakseen tämän aineiston tulevaisuuden megatietokoneelle. 17 Visionääriksi ja teknologiauskovaiseksi tulkittu Kurenniemi on itse ilmoittanut olevansa vain realisti. Hänen monet tietotekniikan kehitykseen liittyvät tekstinsä tukevat tätä toteamusta. Lisäksi niistä välittyy vankka usko jatkuvaan muutokseen. Ihmisen aivot ovat se osa, jossa jonkinlainen tietoisuuden ydin asustaa ja juuri aivojen uusinnettavuus onkin kiinnostanut Kurenniemeä. Tekstissään Aivojen vaihto18 hän pohtii ihmisen kuolemattomuutta ja siihen liittyviä ongelmia. Jos aivojen vaihto on teknisesti mahdotonta, mikä voisi olla mielen uusi asunto? Olisiko ratkaisuna ehkä religaatio, tietokantaan tallennettu ohjelma, jota voisi siirrellä paikasta toiseen? Kurenniemen visio on, että ihmisen lihallinen ruumis katoaa nykyihmisen olemassaolon loppumetreillä ja ihminen ja kone tulevat muodostamaan yhdessä toimivan kokonaisuuden. Ihmisen henkinen puoli siirtyy elämään koneissa. Niinpä Kurenniemen arkiston rooli Erkki Kurenniemen persoonan tallentajana ja tulevaisuuden uuden Erkki Kurenniemen rakennusmateriaalina onkin kiinnostava. Kurenniemen keräämä materiaali sisältää muistiinpanojen ym. lisäksi todella runsaasti kuitteja, tositteita, karttoja, muistilappusia kolmen vuosikymmenen varrelta. Hän itse uskoo niillä kaikilla olevan merkitystä ajatusmaailmansa rekonstruoimisen kannalta. Silti:

”Persoonallisen identiteetin rekonstruktio on aika hölmö ajatus. Pikemminkin rekonstruktio voisi olla museo, jossa vierailevia kävijöitä opastaa itseäni paljon korkeampi universaalipersoona. Minun datani muodostaa yhden historiallisen vitriinin, jossa opas voi käynnistää erilaisia simulaatioita, jotka valaisevat 1900-luvun ihmisen ajattelutapaa. Ei haittaa, että simulaatio on sen verran kehittynyt, että se on aidosti tietoinen.”19

EKA:n arkistokokonaisuus viestii henkilöstä, jonka ajattelu on ollut harvinaisen avointa ja konventioista vapaata ja jonka koko toiminta on kulkenut tämän ajattelun viitoittamaa polkua. Uudet, ihmeelliset keksinnöt ja tulevaisuuden näkymät ovat reunustaneet tätä polkua ja saavat arkistoa tutkivan ihmetyksen valtaan. Kurenniemeä näyttää kiinnostaneen kaikki ihmisen kokemusmaailmaan ja tulevaisuuteen liittyvä horoskoopeista, ufoista ja unista aina ”todistettavasti” tieteellisen tutkimuksen viimeisimpiin saavutuksiin saakka. Realistina, todellakin, hän on katsonut kohti sitä tulevaisuutta, mikä edessä kulloinkin on todennäköisimpänä näyttäytynyt, sulkematta mitään ovia lopullisesti. Kurenniemen henkinen avaruus on avannut näkymiä, joita muuten emme ehkä ymmärtäisi nähdä. Jo ainoastaan se nostaa Erkki Kurenniemen taiteilijoiden joukkoon, yhdeksi avantgardisteista.

Maritta Mellais

 

Viitteet:

1Marjatta Kurenniemi (1918-2004) oli palkittu kirjailija, jonka esikoisromaani Pukke Punamuurahaisen seikkailut ilmestyi vuonna 1946. Hän sai Topelius-palkinnon kolme kertaa. Taiteen valtionpalkinnon vuonna 2003. Hän on saanut myös Pro Finlandia -mitalin ja Kulttuurirahaston Elias Lönnrot -mitalin. Marjatta Kurenniemen viimeinen kirja Olipa Virtasilla joulu ilmestyi 2004.

http://wsoy.fi/yk/news/show/237

2 Kurenniemen suku on asunut Taipalsaarella, Etelä-Kymenlaaksossa vuodesta 1665 alkaen.

3 Kurenniemi kirjoitti Frameworkin kutsusta kuvauksen biografiastaan. Julkaistu Framework 2/2004. EK arkisto.

4 Kurenniemen kouluaikaiset luokkatoverit Erkki Salmenhaara ja Ilkka Oramo, esittivät laitoksen johtajalle prof. Erik Tawastjernalle Kurenniemen palkkaamista studion rakentamistehtävään. (Tiits 1990).

5 Kurenniemen toiminnasta 1960-luvulla elektronisen musiikin kehittäjänä kts. esim. Joonas Keskinen: Erkki Kurenniemi – Tekniikan ihmelapsi. Tay / Musiikintutkimuksen laitos, 2007.

6 EKA ; päiväkirjat

7 EKA, päiväkirjat.

8 Heiniö 1991; 229

9 Tiits 1990

10 EK: Message is massage. Taide 1971/6.

11 Kiasman kokoelmiin on 2000-luvulla liitetty Erkki Kurenniemen lyhytelokuvia (kooste) 1960-luvulta, Dimi-S musiikkikone sekä uudelleen rakennettu robotti Master Chaynjis.

12 1972 Dimension näyttelyjulkaisussa ryhmä määriteltiin seuraavasti: Dimensio on taiteilijoiden ja teknologien ryhmä, joka tutkii, kokeilee ja kehittää ilmaisun menetelmiä ja materiaaleja. Ryhmän järjestämissä näyttelyissä ja tapahtumissa pyritään havainnollistamaan tieteen ja tekniikan taiteelle tarjoamia mahdollisuuksia, toisaalta taas taiteen keinoin ilmentämään tieteen ja tekniikan ilmiöitä.

13 Erkki Kurenniemi (1982): Tietokone syö taiteen. Julkaistu: Dimensio 1972-1982. Forselles af, Hautala, Laitinen (toim.). Näyttelyjulkaisu. Helsinki, 1982, s. 15-20. Askeleen edellä – ”Todellisuus on aina askeleen edellä mielikuvitusta”. Erkki Kurenniemi – artikkeleita 1979-1999. Toim. Eija Aarnio. Kysymysmerkki-sarja, Valtion taidemuseo, Nykytaiteen museo Kiasma 1999, s. 15-27.

14 Erkki Kurenniemi: Me & computers. Julkaistu ”Oh, human fart”, Framework 2004/03. EKA.

15 Arctic Hysteria –näyttely, P.S.1 MoMA Contemporary Art Center, New York 2008 ; Ludwig Museum, Budapest 2009 ; Helsingin taidehalli 2009.

16 Erkki Kurenniemi (1982), s. 25.

17 Osa Suomi-palkinnon perustelutekstiä 2003. Kts. myös Mika Taanila: Tulevaisuus ei ole entisensä. (2002) DVD.

18 EK, 2001. Julkaistu: Futura 20 (2001):2. Tulevaisuuden tutkimuksen seura.

19 Teoksessa Leena Krohn: Kolme sokeaa hiirtä ja yksi näkevä. 2003.

 

Artikkeli on julkaistu teoksessa Muisto – Taiteilijakirjeitä, arkistoja ja kokoelmia. Kuvataiteen keskusarkiston julkaisuja 19. Valtion taidemuseo. Helsinki 2010.